Rivitalosta kuuluu...

Maanantai 1.2.2010 klo 18:23

Piiiiitkästä aikaa taas päivittelen näitäkin sivuja. Nyt ollaan kuukauden päivät omistettu avaimet ihka omaan kotiin. Täällä kelpaa asustella =)  Saunaa ollaan lämmitelty ahkerasti ja pikku hiljaa alkaa koti muotoutua oman näköiseksi. Vielä on paljon tavaroita, mitkä ovat vasta löytämässä omaa paikkaansa, mutta pikku hiljaa maali häämöttää. Tärkeimmät kuitenkin on jo hoidossa niin kyllä täällä jo hyvin pärjäilee. Netti saatiin vasta tänään. Kummallista miten nykyaikana siinä voi kestää kuukauden jos vain pitää paikasta toiseen siirtää. Ja kuitenkin ihan "ihmisten ilmoilla" asutaan niin ei siinäkään pitäisi olla mitään esteitä. No, pääasia että saatiin se edes nyt.

Lapsetkin ovat jo hyvin kotiutuneet. Konsta oli aluksi pari päivää vähän pallo hukassa, mutta nyt jo on taas oma itsensä. Wilma ja Rontti olikin jo konkareita muuttopuuhissa niin he eivät olleet juuri moksiskaan moisesta maisemanvaihdoksesta. Otto muutti viikon perästä kun piti vähän odottaa pakkasten lauhtumista. Styroksisessa kylmälaukussa hän muutti ettei kylmä päässyt tulemaan. Kalat muuttivat viimeisenä, lähes kaksi viikkoa meidän jälkeen. Sekin onneksi meni paremmin kuin mitä odotin. Vaikka rankkaa se oli silti. Niitä kun on muutama eväkäs päässyt kertymään...

Frettinäyttelyssäkin ollaan muuttotohinoiden lomassa ehditty käymään. Ja hyvä niin, sillä kaikki kolme saivat kunniamaininnat Rontin ollessa luokkansa paras. Täytynee tosin mainita, että luokassa ei ollut kuin kaksi osallistujaa. Mutta parempi hän oli niistä kahdesta, eli ei se mitallia himmennä ollenkaan! Wilman luokan paras oli koko näyttelyn Best in Show, joten huonolle ei hävinnyt hänkään. Muistaakseni Wilma oli sen luokan toiseksi paras... Nelisen pistettä voittajalle hävineenä. Eli ei ollenkaan huonosti mennyt! Konstakin sai hyvät pisteet ensimmäiseltä tuomarilta. Kovasti ihanaksi kehuttiin. Ruotsalainen päätuomari olikin vähän tiukemmalla kädellä antanut pisteitä, mutta ihan hyvin silti. Laittelen arvostelut tänne lähiaikoina...

Hevosrintamalla en ole nyt ehtinyt paljoakaan touhuamaan. Mutta jahka tässä muuttopuuhat rauhoittuu niin sitten ehtii paremmin sitäkin puolta tekemään. Hoitelemassa olen yrittäinyt käydä, mutta ratsastuspuoli on vähän jäänyt, tosin on kyllä ollut välillä niin kovia pakkasiakin, ettei ole senkään takia viitsinyt enää vanhaa mummoa rasittaa. Kun on niissä keuhkoissa kuitenkin vähän sanomista. Vaikka hyvin on henki nyt pakkasista huolimatta kulkenut. Ehkä suurin kiitos on esikuivatun heinän. Kuivaa heinää ei näillä pakkasilla edes olisi voinut kostuttaakkaan. Innolla jo kesää ja kärpäsiä odotellaan! Sitten tarkenee taas touhuta ja on päivätkin paljon paljon pidempiä.

Näin täällä tällä hetkellä. Katsotaan mitäs seuraavaksi keksitään! Kuulumisiin, ennemmin tai myöhemmin... Ja nyt täytyy nauttia kunnos talvesta kun kerrankin täällä etelässäkin sellainen on!!!

Joulun alusaikaa...

Sunnuntai 13.12.2009 klo 2:13

Moikka taas viimein!

Aika ei ole hidastanut tahtiaan ja nyt ollaan jo melkein joulussa. Jännitettävää on tiedossa yllin kyllin. Ollaan ostettu Eemelin kanssa eka ihan ikioma asunto. Rivitaloneliö ja sinne pitäisi päästä viimeistään tammikuun 3. päivä muuttamaan. Toki saattaa olla, että vähän jotain seinien maalaamista sun muuta pientä täytyy tehdä ennen kuin pääsee asumaan sinne. Eihän se omakotitaloa hevostenpitomahdollisuudella korvaa, mutta niin onnessani olen, kun kerrostalosta pääsee pois. Tää on niin been there done that ettei mitään määrää!!! Nyt saa lapsetkin vihdoin oman huoneen!!! Ja minä keittiön... Nyt kun pötkylät on keittiötä asustanut, niin on kuin ei keittiötä omistaisikaan. On toki hella ja jääkaappi et ruokaa saa tehtyä, mut ei se ihan keittiön vaatimuksia täytä kun ei ruokapöydän ääressä edes tuoleja voi pitää kun muuten pojat kiipeäisivät pöydälle. Nyt sekin aika alkaa olla päätöksessä... Ihanaa omaa kotia ja saunaa odotellessa! Joulusiivouksen saapi vielä tehdä täällä. Tosin sekin on melko helppoa kun voi vaan pakata tavarat muuttolaatikoihin!

Ja sitten kun on muutosta selvinnyt niin on taas aika frettinäyttelyn. Kaikki kolme on ilmoitettu näyttelyyn. Ai että kun jänskättää!!! Wilmakin pääsee mukaan hurmaamaan kaikki pienellä söpöllä olemukselllaan! Hän sai kapselin lisämunuaisvaivan takia ja se auttoi ja nyt hän on karvaisempi kuin koskaan! Mamin pikku mussukka on valmis hurmaamaan tuomarit ja yleisön siinä samalla. Ja kun kerran isompaan asuntoon muutetaan, niin tokihan se vauvakuumekin sieltä taas alkaa nostaa päätään. Joskos se olisi aika neljännen vauvan... Aika näyttää ;)

Kaikille lapsukaisille kuuluu hyvää. Otolle yritimme osittaista talvilepoa, mutta hän ei moiseen suostunut. Niimpä hän mennä porskuttaa pirteänä läpi pimeän talven. Täytyy hänelle kehitellä kesäasunto tuonne rivarin takapihalle. Olisi hänelläkin sitten paratiisi asusteltavana! Hepat voivat kanssa hyvin ja pulskasti. Tompsu-mammalla on kengät taas jalassa, mutta talvi kun on niin ei näe ratsastaa kuin viikonloppusin. Töistä kun pääsee niin ei paljon karsinoitakaan ehdi valoisaan aikaan siivoamaan saatika sitten ratsastamaan. Ja kun ei tuota valaistua ratsastuskenttää kerran omista niin... Ehkä sitten tulevaisuudessa joskus. Mut nyt on mentävä niillä eväillä kun on tarjolla.

Joulu on ihan lähellä. Lunta toivotaan, ja joulupukkia! Mikäli lunta saadaan niin lupaan räiskiä valokuvia oikein urakalla! Olisi tonttulakeissa olevat heposetkin vähän uskottavamman näköisiä... Sitä odotellessa!

Kuulumisiin!!!

Syksyn tuulahduksia

Maanantai 28.9.2009 klo 22:04

Heippa todella pitkästä aikaa! Taas on aika vierähtänyt oikein ryminällä eteen päin. Kesä on jo vietetty ja syysmyräkkä yrittää puhaltaa ulkona. Onneksi tähän asti on ollut vielä hienoja ilmoja. Nyt alkaa olla niitä ensimmäisiä syksyn tuntoja. Pimeys on jo kahdeksan aikaa päällä ja aina vaan lyhyemmäksi päivä käy. Hepat ovat vielä päivät laitumella, mutta vähissä alkaa olemaan nämäkin hetket. Kohta alkaa pitkä ja tylsä tarhakausi.

Positiivisia uutisia on kerrottavana näin viime kertomisten. Wilmalla on nyt ollut kapseli niskassa tuohon lisämunuaiskasvaimeen liittyen. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että lääke tehoaa ja kadotettu karva alkaa pikku hiljaa kasvaa takaisin. Kyllä täällä on pelon sekaisin tuntein odoteltu, että tehoaako lääke vai ei. Nyt alkaa näyttämään jo ihanan positiiviselta. Ehkä saamme vielä pörröisen Wilman takaisin! Ja toivottavasti vielä saamme viettää vuosia aikaa pikkuisen mussukkamme kanssa.

Toinen positiivinen edistyminen liittyy meidän heposiin. Nimittäin nyt alkaa vaikuttamaan siltä, että Tepsua pystyisi pikku hiljaa alkaa oikein niinkuin kunnolla opettamaan. Olen jo pikku kävelyretkiä tehnyt hänen kanssaan valjailla ja ilman, niin että Donna-mamma on yksin tallissa. Kyllä hän vielä välillä siellä huutelee ja kakkaa pukkaa niin, että vartinkin aikana on jo kahdet kasat ilmestynyt. Mut ei se sinne talliin enää kuolla meinaa. Ihan suht koht rauhallisesti (kun ottaa huomioon lähtötilanteen...) hörisee korvat enemmän tai vähemmän luimussa kun takaisin talliin tullaan. Ei enää tärise ja puhise ja mene pitkin seiniä sydänkohtauksen partaalla heiluen niinkuin vielä keväällä. Ai että kun on niin hyvä olo! Nyt viimeistään on aika saada Tepsu koulun penkille. Tuleehan hän seuraavaksi 4-vuotiaaksi ja pitäisi jo pystyä ajamaan ja sitä rataa. Mut nyt se alkaa viimeinkin se opettaminen, jota olen odottanut jo kauan!!! Onneksi hän ei ole moksiskaan valjaista ja suitsista. Vielä kun hän oppisi rauhallisesti kävelemään ja ravaamaan (tuppaa välillä vähän innostumaan) niiden kanssa ja oppisi nuo käskyt, niin sitten voisi alkaa ohjasajamaan. Ja pikku hiljaa pitempiä aikoja, ilman ettei tarvitse käydä tallin edessä näyttämässä mummelille, että vielä ollaan tallessa... Nyt tavoitteena on oppia talven aikana asiat siihen malliin, että keväällä voisi maan sulattua laittaa kärryt perään. Joskos sitten kesällä pääsisi ajelemaan ja saisi Tepsulle ekat kengätkin jalkaan. Vielä ei niitä ole viitsitty laittaa, kun ei kerran tee vielä töitä. Saa olla vielä paljain varpain =)

Tompsukallekin kuuluu hyvää. Eläinlääkäri kehui vanhan rouvan olevan vielä ikäisekseen (23 w) todella hyvässä ja lihaksikkaassa kunnossa. Hampaatkin ovat vielä kaikki tallella ja ikään nähden hyvässä kunnossa. Nyt kun saadaan kesän jäljiltä popot jalkaan niin voidaan taas ratsastella hyvin mielin kohti toivon mukaan lumista talvea.

Tässä lyhykäisyydessään kuulumiset. Taas tämä kulunut sanonta, yritän kertoa kuulumisia seuraavaksi vähän nopeammin. Katsotaan taas kuinka käy. Ei muuta kuin ihania hevosteluhetkiä syksyn ruskasta nauttien! Ja muistakaamme viettä eläintenpäivää 04.10.!

Uusi perheenjäsen!

Perjantai 24.7.2009 klo 22:01

Heippa taas pitkästä aikaa! Kesä on jo kovaa vauhtia etenemässä kohti elokuun hämärtyviä iltoja. Itselläni on kesälomaankin vielä kolme viikkoa, joten kesää on vielä paljon jäljellä ja syksy on vielä kaukana edessä päin. Ainakin minun mielestä =)

Meidän pikku perhe on taas kasvanut yhdellä hellyyttävällä vauvalla. Meille muutti lauantaina 11.07. pieni nelivarvaskilpikonna. Otoksi olemme hänet ristineet vaikka sukupuolesta ei vielä ole varmuutta. Meidät hän on hurmannut söpöydellään. Isovanhemmat tosin taitaa jo toivoa toisenlaisia lapsenlapsia... Otto on kasivuotias konnan alku. Reipas syömään ja kipittämään terraariossaan. Pääsee hän lähesä päivittäin myös lattialle tutkiskelemaan nurkkia. Tosin karvapötkylät joutuvat olemaan silloin keittiössä. Saattaisi pikku Otolle käydä hassusti, jos fretit innostuisivat hänen kanssaan leikkimään. Otolle teimme pleksistä 1 m x 48 cm kokoisen terraarion. Siellä on hiekan ja turpeen 1:1 seos, jota hän mielellään kaivelee. Ja lämpölampun alla hän ottaa arskaa. Tarkoitus olisi hänelle tehdä parvekkeelle kesäasunto, jossa pääsisi vähän oikeankin auringon alle päivää paistattelemaan. Nyt täytyy vain tyytyä UV-lampun säteisiin. Kuvia olen jo pikkuisesta napsinut, mutta en niitä vielä ole kovalevylle asti saanut. Koitan tämän viikonlopun aikana ne sinne reippailla ja siitä sitten tänne niitä lisäillä. Oi sentään kun on ihanaa! Pitkäaikainen haaveeni toteutui ja nyt minulla on ihka oma kilppari. Otto saattaa hyvällä hoidolla elää jopa 100 vuotiaaksi. On siinä sitten lapsenlapsilla tappelemista, kuka sen perii kun meistä aika jättää. Onneksi siihen on vielä PIIIIIIIITKÄ aika. Ollaan kaikki vielä niin nuoria =)

Nyt ulkona ropisee reipas vesisade, mutta huomenna onneksi pitäisi taas auringon paistaa. Harmi vain kun se saa aina paarmatkin liikkeelle. Niitä ja kärpäsiä onkin taas riittäänyt oikein enemmän kuin tarpeeksi. Tepsu ei onneksi niin herkkähipiäinen ole, mutta Tompsu-mammalla on taas peukalonpään kokoisia paukamia kaulanalus täynnä. Vaikka itse tykkääkin lämpimistä kesäpäivistä, niin heposet olivat tyytyväisiä silloin kun oli se 15 C lämmintä. Mut vaikka onkin paarmoja, niin Tompsu on paljon lepposampi ja tyytyväisemmän oloinen kuin mitä syksyllä ja talvella. Taitaa sen verran olla jo ikää, että kosteat ja kylmät ilmat ei enää tunnu niin kivoilta. No kohta se loimittaminen taas alkaa ja pääsee hapannaamaa hoitamaan. Ei hän koskaan siitä loimen laitosta ole tykännyt, mutta viime talvina se on tuntunut olevan vielä vastenmielisempää. Mutta kun on palelevaista sorttia niin ei se muu auta kuin kestää. Toisin sanoen, nautitaan vielä niistä paarmoista kun voidaan.

Jes, mutta tässä viime hetken kuulumiset. Otto niistä tärkeimpänä! Koitan taas saada itseäni vähän aktiivisemmin tähän koneen ääreen. Tuntuu vain näin kesäisin tota tekemistä olevan sen verran, ettei tätä konetta pahemmin ehdi avaamaan. Mut koitetaan taas tsempata! Moedo!!!

Kesä on täällä taas!

Lauantai 6.6.2009 klo 13:52

Kesä on taas, vaikkei sitä tällä hetkellä uskoisikaan kun lämpömittariin katsoo... Jännä miten viikko sitten yritettiin rikkoa lämpöennätyksiä ja nyt sitten on kylmempää 60 vuoteen. Se on se kasvihuoneilmiö ilmiselvästi.

No kesä se on hepolaisillakin. Laitumella ollaan täyspäiväisesti oltu kohta viikon päivät. On ollut pari uuvuttavaa lähes kolmenkymmenen asteen hellepäivää ja nyt on vesisateisia mudassa piehtarointipäiviä. Suomen kesää sanan mukaisesti! Ensimmäiset pesutkin on jo tehty, joskaan sitä ei välttämättä usko kun kavereita laitumelta lähtee hakemaan...

Tepsukin on ollut meitä viihdyttämässä jo kaksi vuotta. Aika kiitää aina vaan lujempaa. Tänään aamulla kävi kengittäjä ja kehui, miten hyvässä kunnossa Tepsu on =)   Onhan se ihan erinäköinen kun on nätissä kesäkarvassa. Ja Donnamammasta se ihmette, että luulisi tuohon ikään ehtineen jo vähän rauhoittuvan. Hän kun näytti oman "rauhallisen" puolensa Tepsua karsinasta otettaessa. Sitten kun se ei tahtonut millään rauhoittua vaikka siinä nenän edessä oltiinkin, niin kengittäjä totesi, että onko siltä näkö mennyt vai ollaanko me liian lähellä. Se on kun ei kärsi minkään sortin stressistä Tepsun suhteen... Kyllä sitä laitumelle päästyään taas luimittiin niin kovin jos Tepsu edes tuli 5 metrin päähän. Ottaa noista sitten selvää.

Meikäläisen varsakuume taas on kohta lääkitystä vaativassa tilassa. Käytiin viime perjantaina tuttavien luona ravien jälkeen kun sinne oli syntynyt to-pe välisenä yönä suloinen oripoika. Todellakaan sen näkeminen ei helpottanut meikäläisen kuumeilua. Erittäin söpö pikkumies oli ja äippä oli erittäin onnellisen näköinen aarteestaan. Laitan tuonne kuva-albumiin muutaman kuvankin. Pikkuisen äiti on Melissa V ja isä Vemil. Samalla kävimme moikkaamassa myös ruunapoikia Metsäkarin Toivo (hänen emänsä on Pilkki, eli se sama tamma, jonka selässä istuin 9 kk ikäisenä ensimmäistä kertaa hevosen selässä) ja Toblerone. Toblerone onkin maanantaina Turussa ponilähdössä. Täytyy mennä kannustamaan!

Toivottavasti kesäkelit taas jo kohta alkaisivat ja päästäisiin nauttimaan aurinkoisista ja lämpimistä hevosentuoksun täytteisistä päivistä. Fretin tuoksuja unohtamatta!!!

Kuulumisiin!

Talviloman lähestyessä loppuaan

Lauantai 18.4.2009 klo 23:37

Heippatirallaa!

Loman ollessa lähes jo loppuun vietetty, niin ehdin nyt vasta päivittelemään näitä rakkaita sivujani. Lisäilin vähän kuvia tuonne kuva-albumiin. Kaikki kuvat ovat otettu tänä talvena. Keväisiä kuvia pitäisi tässä ottaa ennen kuin alkaa nuo laidunkuvat olemaan ajankohtaisia. Nyt lisäämäni kuvat löytyvät seuraavista kansioista: Donnan ja Tepsun kansiosta löytyy alakansiot Alku vuonna 2009, Donna-mamma talvella 2009 ja Tepsun talvirieha 2009. Lisäksi tein maisekuville kansion, jossa tällä hetkellä alakansio Talvisia maisemia 2009. Koitan saada lisättyä uusia kuvia vähän reippaammin, kuin mitä nyt tein joulukuvien lisäyksen jälkeen... Lisäämättä on edelleen myös kuvia Azoreilta... No hiljaa hyvää tulee =) Kas siinä mottoni loppu elämäksi.

Rauhassa edetään myös Tepsun kanssa. Valjaita ollaan pyöritelty selässä. Niistä hän ei ole moksiskaan. Ainoa, että ohjassajoa ei vieläkään olla ehditty aloittamaan. No se olkoon kesän ehdoton projekti. Kärryihin totuuttaminen jää syksyyn, ellei sitten jopa ensi vuoteen. Harmillista, mutta kun tuo Vanha Rouva Tomppeli ei mitään tee helpoksi niin edelleen Tepsu siitä kärsii. Tai jollei Tepsu niin ainakin minä. Uskallan kuitenkin luottaa siihen, että ohjasajohomma saadaan kesällä alkuun, kun pikkusiskoni kotiutuu kesän ajaksi Jyväskylästä. Se kun vaatii Tepsua varten kolme (ohjastaja ja aluksi kaksi taluttajaa kummallekin puolelle) ja lisäksi taluttajan Donnalle. Hän kun ei sinne talliin yksin jää. Piste. Varsinkin kun on hokit jalassa niin saattaisi saada rumaa jälkeä eteenkin jalkoihinsa, mutta myös karsinan seiniin. Onneksi Tepsu ei tee kuolemaa vaikka talliin yksin jäisikin. Ja Donna kyllä yksin suostuu ratsastettaessa olemaan. Onneksi edes näin päin onnistuu. Muuten oltaisiin korvia myöten soosissa... MUTTA ehkä se aika vielä saa Donnankin luottamaan, ettei enää ole yksin jäämässä. Kyllä se alkuvaikeuksien jälkeen lopulta yksin uskalsi laitumellekin jäädä. Sillä ensimmäisenä kesänä oli hieman ongelmia, kun hän ei suostunut yksin jäämään laitsikalle vaan siellä piti ihmisen kökkia aidan takana seurana. Kauhea hätä tuli jos hävisi näkyvistä. Hyvä kun ei narujen läpi juossut. Loppu kesästä hän jo siellä yksinkin uskalsi olla. Onneksi pappa hääri koko kesän kasvimaallaan niin ei meidän tarvinut muuttaa sinne heilumaan =)    Sinänsä tuo "läheisriippuuvuus" on jännä juttu, koska hän ei kuitenkaan kauheasti tykkää muista hevosista. Tepsunkin kanssa ne välillä on toinen toisella puolella tarhaa ja toinen toisella. Ja jos Tepsu tulee lähellä niin korvat luimussa ollaan heti ajamassa kaummas. Välillä kyllä mahdutaan melko lähelläkin olemaan, kuten etusivun kuvakin näyttää. Toinen ihmeellinen asia on se, että silloin kun Donna meille tuli, niin entisille omistajille jäi hänen 2 vuotias varsa. Kertaakaan ei ollut mitään huutelua tai muutakaan, mikä olisi viitannut että Ramboa tai muutakaan hevosta olisi kaivannut. Sama molemmilta ratsastusleireiltä kotiin tullessa. Ei mitään huuteluita tai ihmettelyitä. Ainoastaan syvä huokaisu, että vihdoinkin kotona. Hassua. Koita sitten ymmärtää miksi nyt sitten on hätä. Ehkä täytyy laittaa vanhuushöperyyden piikkiin...

Lupailin frettipokien näyttelyarvostelut lisätä myöskin tässä samalla kun päivitän näitä sivuja. Koitan ne tuolta "arkistoistani" kaivaa ja lisätä ne mahdollisimman pian. Koitan muutenkin olla ahkerampi. Se vaan kun ei oikein iltaisin kotiin tullessa millään jaksaisi konettaan availla. Mutta jos edes viikonloppuina saisi aikaa järjestettyä. Lupasinhan vähän niin kuin uuden vuoden lupauksenakin olla hitusen ahkerampi! Parannettavaa on paljon, mutta yritetään. Kuulumisiin (pikaisiin sellaisiin toivottavasti)!!!

Vauvakuumetta kevään alkaessa

Sunnuntai 5.4.2009 klo 20:35

Heippa taas todella pitkästä aikaa!

Oikein hävettää kun en ole ehtinyt näitä sivuja päivittämään... No pääsiäisen jälkeen minulla on talviloma ja sitten laitan näille sivuille taas vähän uusia juttuja. Valokuvia ainakin voisi lisäillä. Saisi nuo joulukuvat pois tuosta etusivulta =)

Kevät on aina niin jännää aikaa. Pukkaa monen sortin vauvakuumetta. Neljännestä fretistä ei oikein paranisi haaveilla. Tarttis tuo omakotitalo saada ennen. Alkaa mainaan vähän tilanpuutetta esiintyä täällä kerrostalokaksiossa... MUTTA kun ne vaan on niin ihania. Ja kyllä tuohon karvamatojonon jatkeeksi vielä yksi menisi =)

Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin nyt Tepsukin olisi siinä iässä, että miehelään saisi viedä. Taitaa tuo vanha rouva vaan olla eri mieltä asiasta... Eikä varmaankaan arvon herrat kauheasti kotikäyntejä harrasta. Ainakaan kun kiukkuinen äitipuoli vahtisi vieressä. No, Tepsu on kyllä itse vielä aika kakara, että ehkä syytä malttaa odottaa vielä tovi. Saisi hänet opetettua ensin kunnialla ja sitten vasta pikkutepsuja tekemään.

Frettinäyttelyistä en ole vielä tuloksia saanut aikaiseksi kirjoittaa, mutta lisään ne poikien sivuille myös pääsiäsen jälkeen. Joskos saisi muutaman kuvan lisättyä tuonne lapsostenkin sivuille. Hieman uutta ilmettä kevään kunniaksi! Sitä odotellessa, nyt toivotan aurinkoista pääsiäistä kaikille. Ja syödään suklaamunia kohtuudella =)

Tammikuun tiimellyksessä

Lauantai 10.1.2009 klo 19:52

Ihanaa! Nyt on ollut pakkasta ja jopa hieman luntakin!!! Tosin eilen mentiin jo plussalle ja ensi viikolla pitäisi taas tulla vettä. Et se siitä. Mut mikäli ennustuksiin on uskominen, niin loppuviikosta pitäisi taas pakastua. Toiuvottavasti. Tulisipa reilu lumi kerros. Tarha on kivi kova ja Tepsun kengättömät kavio ovat arastuneet. Ei pääse spurttailemaan eikä piehtaroimaan. Senpä takia heti karsinaan päästyä pitää ensin piehtaroida ja sen jälkeen heittää kunnon pukki! Onneksi sen on vasta keksinyt tämä pienempi neiti. Hän sen mahtuu vielä tekemäänkin. Donnamamma jos pukkaisi karsinassaan niin seinille menisi kolisten... Tepsu on nyt pari päivää ollut vähän alamaissa. Se on kolmannen hampaan vaihtuminen päällä ja taitaa taas tuntua sen verran ikävältä, ettei Teppis oikein ole oma itsesnä. Tänään kyllä hampaan pesu vähän nauratti ja taas tuli ainakin minulle parempi mieli kun kunnon Tepsua tulee ainakin hatken verran =)  Se on kyllä hankalaa tuo hampaan vaihtuminen. Ensimmäinen hammas kanssa haisi mädälle kun oli irtoamassa. Sitä sitten kanssa harjailtiin kunnes hammas lopulta irtosi. Toinen hammas irtoikin sitten ongelmitta. Tämä kolmas taas sitten kuuluu niihin haiseviin tapauksiin... Etuhampaat nyt ei sinänsä ongelmallisia kun niitä pystyy harjaamalla putsaamaan. Entäs sitten kun poskihampaat vaihtuu?! Sinne ei sitten harjalla niin vaan enää yletykkään. No, toivotaan soremt ristissä, että ne vaihtusisvat sitten kunnolla. Ainakin ne joutuu töihin pureskeltaessa heinää niin se saattaa jouduttaa tuota irtoamisoperaatiota, ainakin toivottavasti. Aika näyttää miten sitten niiden kanssa joutuu tuskailemaan!

Frettinäyttelykin lähestyy huimaa tahtia. Ne järjestetään Turussa 31.01. Eilen oli viimeinen virallinen ilmoittaustumispäivä ja ilmoitin Rontin ja Konstan sinne. Wilman olisin halunut ilmoittaa enemmän kuin innoissani, saihan hän edellisvuonna KUMA:n ja hienon ruusukkeen. Nyt vaan asiat on niin surkeasti, että hänellä on lähes 100%:n varmuudella lisämunuaisvika. Karva on kuivaa ja niskassa ja kyljissä erittäin ohutta. Selässä on pieni karvaton läntti. Lisäksi peppu on turvoksissa taas, se olikin jo jonkun aikaa normaali. Tarttis mennä Vettoriin ja kysyä, jos ne suostuisivat antamaan lääkitystä siihen. Kolme kertaa kesän aikana käytiin Wilmaa näyttämässä ja vasta kolmannella kerralla silloinen eläinlääkäri oli samaa mieltä, että vika olisi juuri lisämunuaisessa. Toiset vaan epäili jotain hormoonien toimitahäiriötä, mikä saattaa mennä ohi. No tämä kolmaskaan eläinlääkäri ei vain ollut halukas lääkitystä määräämään ilman verikoetta. No eihän siinä verikokeessa sinällään mitään vikaa, nukutusta kyllä vaatii että riskit on kyllä olemassa. Kuitenkin suurin mutta on sen hinta. Se tulisi maksamaan noin 200 e. Aika kallista, nyt kun kerran vastauksen jo melkein varmaksi tietää. Mut jos taas kävis koittamassa puhumalla saada hoitoa. Jos ei auta, niin pakkohan se verikoe sitten on ottaa. Ilmoittelen missä mennään. Toivottavasti lääkitys saadaan kohilleen ja Wilma saisi loppu elämänsä ajan olla oma iloinen itsensä. Lääkitys ei paranna vaivaa vaan helpottaa oireita. Harmillisen yleinen vaiva freteillä, eteenkin leikatuilla. Toivottavasti pojat pysyisivät terveinä... Jep, tässä tämän hetken kuulumiset. Viimeistään näyttelyiden jälkeen palaan asiaan. Mahdollisesti sitä ennenkin! Aurinkoisia talvipäiviä kaikille!!!

Hyvää uutta vuotta 2009!!!

Perjantai 2.1.2009 klo 22:08

Uuden vuoden toivotukset kaikille!

Nyt on vanha vuosi takana ja uusia kujeita pitäisi miettiä. Tavoitteita taas pitäisi asettaa ja viime vuotisia tavoitteita vielä parannella. Tepsu on jo valjaita pidellyt ja minäkin siinä samalla treenaillut tuota valjastamista kun ei siitä entuudestaan kokemuksia ole ollut. Onneksi Teppis on fiksu tyttö eikä hermostu jos välillä pysähdytään ihmettelemään =) Kärryt täytyisi tässä kevään kuluessa ostaa jos sitten kesällä uskaltaisi niitä perään kokeilla. Tosin se edellyttääpi sitä, että ehtii tuota ohjasajoa treenaamaan tarpeeksi ennen. Nyt ei vielä niin pitkälle olla päästy vaikka sen opettelu vuoden 2008 tavoiteisiin kuuluikin.Olenkin jo muutaman kerran todennutkin että hiljaa hyvää tulee. Olisi vain Tepsun kannalta mukavaa, että hän niitä kärryjä pääsisi vetelemään. Kovasti kun tykkää kaikenlaisesta touhuilusta. Näyttelyihin ei taideta tänäkään vuonna päästä =(   Sekin sitten aikanaan, mutta kovasti olisi jo kiva päästä. On vaan tuo vanha rouva esteenä eikä sitä kolmattakaan karvakorvaa tähän hätään pysty ottamaan. Eikä tietenkään vanhasta rouvasta haluta luopua niin kauan kun terveys vaan pysyy hyvänä. Mut haetaan ne Best in Show pokaalit sitten myöhemmin. Antaa muiden nauttia niistä vielä tovin! Jospas taas yrittäisi tänäkin vuonna vähän koittaa saada Donna-mammaa luottavaisemmaksi ettei Tepsua olla pois viemässä. Se vaan tuntuu tulevan pöllömmäksi ja pöllömmäksi ajan kuluessa... Aika näyttää mitä tässäkin asiassa tapahtuu. Toivottavasti alkanut vuosi on onnen täyteinen ja menestyksekäs kaikille!!!

Loppuvuoden kuulumisia

Lauantai 27.12.2008 klo 22:33

Moi taas pitkästä aikaa!

Niin siinä vaan taas tovi vierähti ennen kuin tänne jotain ehdin riipustamaan. Uuden vuoden lupauksekseni voisinkin antaa sen, että vähän ahkerammin näitä sivuja päivittäisin. Edellytyksiä ainakin on nyt enemmän, kun joulupukilta sain uuden kannettavan. Vanhassa kun ei ollut tuota nopeaa liitosjuttua (en oikein näitä termejä niin ymmärrä) niin kovalevyltä kun kuvia pyöritteli kesti aina jonkun tovin. Senpä takia ei oikein jaksanut mitään kuvien selailuja kauheasti harrastaa. Siirto kamerastakin kovalevylle saattoi kestää pari tuntia.  Nyt ei mennyt kuin muutama hetki niin oli kamerasta aarteet onnistuneesti siirretty. Mutta en nyt uskalla kauheasti hehkuttaa parannuksia sillä vannomatta paras. Aika näyttää löytyykö sitä energiaa sitten täällä touhuta.

Ajan löytymistä kun kaivataan vähän joka suunnassa. Nyt on vihdoin ja viimein meidän Tepsu-neidillä valjaat! Niitä ollaan jo vähän karsinassa päästy pruuvailemaankin. Eipä hän alku ihmettelyjen jälkeen ollut moksiskaan kun niitä sitten pyöriteltiin ja kiristeltiin.Naapurikasinassa tosin vauhkoiltiin heti kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa alkoi tapahtumaan. Tepsulle kun ei oikein mitään saisi tehdä ilman ettei vanha Rouva kuvittele sitä siepattavaksi jonnekin pois... Saa luvan kyllä tottua että valjastusta harjoitellaan niin karsinassa kuin käytävälläkin ja ilmojen kirkastuessa myös ulkona. Tähän aikaan kun on kengät jalassa niin vähän kyllä käy seiniä sääliksi. Ja sitten tietty pelkää että se sotkee jalkansa hokkeihin kun siellä karsinassa pyörii kuin hyrrä. Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että ehkä tuo shettis olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten jos liki 12 vuoden yksin elo aiheuttaa tuollaista stressia ja traumaa... Tosin sitten se ei olisi Tepsu vaan joku toinen. Ja pikku Tepsuahan en ikinä haluaisi vaihtaa!!! Ehkä tämä vielä kaikki iloksi muuttuu. Tai sitten jollekin ihmiselle tulee todella hyvä kunto kun juoksee Donnamamman kanssa minun ja Tepsun perässä kun me treenataan poniraveihin =)

Tässä tätä taas lyhykäisyydessään. Laittelen nyt muutamia uusia kuvia vihdoin ja viimein tuonne kaikkien ihailtaviksi. Laatu on taas mitä on, mutta kuvaaja ja kavausvälineet ovat hieman kehityksestä jäljessä. Digijärkkäristä haaveilu jatkuu...Kuulumisiin ja uutta vuotta 2009 odottelemaan!!!

Lue lisää »

Syysterveisiä!!!

Maanantai 20.10.2008 klo 21:08

Heippa todella pitkästä aikaa! Oikein hävettää, kun ei ole tänne ehtinyt mitään kirjoittelemaan. Loppu kesä meni kuin siivillä. Oli kaikenlaista uutta ja jännää edessä. 30.08.08. jäi historian kirjoihin päivänä, jolloin Johanna Huhtinen vaihtui Johanna Kotamäeksi. Tahtomiset tapahtuivat Paimiossa Pyhän Jaakobin kirkossa ja juhlia vietettiin Karunan Kalliorannassa. Kaikki meni niin putkeen, ettei paremmin olisi voinut enää mennä! Ilmakin oli kohtuullisen suotuisa. Hääpäivää ympäröivien päivien vesisateet eivät härineet juhlapäivänä vaan ilma oli kuiva, joskin tuulinen ja hieman pilvinen. Tosin paistoi se aurinko häävalssin aikana samalla kuin ropisi muutama onnea toivottava vesipisara. Siis ainoat tipat koko päivänä ja auringon paistaessa samaan aikaan. Häähumusta siirryimme hääyön viettoon. Sunnuntai huilattiin ja maanantaina suuntasimmekin kohti kauniita Azorien saaria. Vietimme viikon Sao Miguél saarella. Aivan mahtava paikka! Maisemat olivat häkellyttävän upeat. Jyrkkiä seinämiä mereen laskeutuen, peltoja runsaineen lehmineen, paljon kukkia, sademetsämaisia metsiköitä, vesiputouksia, kuumia lähteitä, mustahiekkaisia rantoja ja ihanan lämmintä ja kosteaa ilmaa. Aivan mahtava viikko sateisen Suomen kesän loppuun. Ihanaa, että edes yhden kesälomaviikon ajan sai nauttia auringosta ja lämmöstä! Koitan saada aikaiseksi lisättyä niin heppojen kuvia kuin muutamia kuvia Azoreilta. Nyt vain on jotenkin ollut ihme haipakkaa häiden jälkeenkin. Ehkä se tilanne tästä rauhoittuu ja arki palaa uomiinsa. Tosin tekemistä riittää. Alotin Tae Kwon Do:n alkeiskurssin. Ei muuta kuin ottamaan pikkusisko kiinni. Jenna kun on ehtinyt vasta mustaan vyöhön asti. Perästä tullaan! 

Heppojen kuulumisista sen verran, että syyskuun vaihtuessa lokakuuksi loppui taas yksi laidunkesä. Vatsoja sulatellaan ja nautitaan vesisateista. Tarhakin on taas niin märkä että. Ei tarvitse sielläkään ratsastella kun on niin liejuista. Ensi kesän tavoitteena olisi hieman yrittää salaojittaa sitä ja ostaa parempaa hiekkaa siihen. Jos se sitten palvelisi paremmin ratsastusalustanakin. Tarhana se on aivan passeli. Ei tarvitse pestä kuraisia jalkoja. Tepsun valjasasiat ovat olleet vielä jäissä. Meni tuohon häähössötykseen kaikki liikenevät hilut niin ei ollut varallisuutta ostaa valjaita. Nyt kun tilanne alkaa siinä mielessä taas tasaantua niin valjaatkin olisi tarkoitus tässä kuun vaihteessa ostaa. Jos sitten vihdoin ja viimein päästäisiin tosi toimiin! Hieman ollaan aikataulusta jäljessä, mutta onneksi tätä vuotta on vielä jonkun verran jäljellä. No hiljaa hyvää tulee, eikös sitä niin ole tapana sanoa.

Fretit voivat myöskin hyvin. Heidän seuraava "päätavoite" on frettinäyttelyt Turussa 31.01.09. Sinne tähdätään voittorusetteja pokkaamaan! Nyt vielä harrastetaan nurkkiin kakkaamista, mutta eiköhän tuo kisakunnon metsästyskin kohta ala! Tavoitteena vähintäänkin yksi kunniamaininta. Huonommin ei voi mennä kuin viimeksikään varsinkin kun on yksi frette enemmän palkintoja metsästämässä =)

Tässä tämä "lyhykäisyydessään". Koitan palata asiaan vähän nopeammin kuin nyt. Ja kuviakin yritän saada lisäiltyä taas pitkästä aikaan. Kuulumisiin!!!

Hevostarvikekirppari Pöytyällä!!!

Perjantai 25.7.2008 klo 22:18

No niin kaikki kynnelle kykenevät! Suomen Ravuriratsastajat Ry järjestää sunnuntaina 3.8. kello 11-15 hevostarvikekirpparit Pöytyällä Tuijan Tallilla (osoite Ihavantie 44, 21860 Auvainen). Jos kaapeistasi löytyy käyttökelpoista tavaraa, mutta sinulle tarpeetonta, niin otappa yhteys Tuijaan ja ilmoittaudu myyjäksi! Kirjoitella voipi johonkin seuraavista osoitteista:

tuijakajala@gmail.com

info@ravuriratsastajat.com 

ravuriratsastajat@gmail.com

Tervetuloa myymään ja tekemään löytöjä!!!! 

Kuulumisia!

Maanantai 30.6.2008 klo 22:02

Heissan pitkästä aikaa! On se kesä merkillistä aikaa, kun on niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään. Täälläkään en ole ehtinyt käydä päivittelemässä juttuja... No, jos nyt vähän ilmoittelisi, että ollaan vielä hengissä.

Rontilla oli tänään rankka päivä. Hän oli kulmahampaan poistoleikkauksessa. Edessä on viikon antibioottikuuri ja pehmeän ruuan syönti. Kahden viikon kuluttua pitäisi käydä kontrollikäynnillä. Viime viikolla kävi niin hassusti, että Konsta hyppäsi näppärästi alas ja Rontti katsoi että minä kanssa. No, Rontti ei ollut ihan yhtä näppärä vaan tuli nenälleen alas ja toinen yläkulmahammas poikki. Ei muuta kuin lääkärille näyttämään ja hän varasi ajan hampan poistoon. Todella sääli, sillä Rontilla oli komeat kulmahampaat. Nyt on hassun näköinen nassu kun vaan toiselta puolelta pilkistää hammas...

Sunnuntaina lapsilla oli kamala ilta kun he joutuivat pesulle koko konkka ronkka. Nyt on kaveruksilla taas niin pehmeä ja puhdas turkki että! Eikä pojatkaan haise yhtään pissalle... Hetken päästä tuo puhtaus on muisto vain, mutta nautitaan siitä vielä kun voi =)

Heposille kuuluu hyvää ja he voivat pulleasti. Tepsukin on niin nätti mustassa kesäkarvassaan! Lisäilen kuvia kummastakin pollesta kun ehdin. Tämä nyt on tällainen pikapäivitys vaan, että edes jotain täälläkin tapahtuisi.  Koitan saada kuvia lisäiltyä nopeasti.

Kuulumisiin! Ja toivon mukaan lämmin ja aurinkoinen kesäsää tavoittaisi meidät pian...

Tepsun vuosipäivä!

Maanantai 26.5.2008 klo 21:46

Tänään tuli vuosi siitä, kun Tepsu asettui talliin asumaan. Aika on mennyt siivillä! Vasta tuo pörröinen pieni poni asteli kuljetuskopista ulos ihmetellen mihin joutui. Nyt hän on kuin ei muualla olisi koskaan asunutkaan! Hyvä niin.

Alussa oli silloin pieniä hankaluuksia. Tepsu ei muutamaan päivään ymmärtänyt ollenkaan, miksi joutui olemaan karsinassaan yksin. Kovin hän hyppi väliseinää vasten yrittäen naapurikarsinaan. Muutamassa päivässä hän onneksi huomasi, ettei se oma huone ole ollenkaan hullumpi. Taluttaessa tarhaan ja talliin tuli myös hätä käteen, jos Donnamamma hävisi näkyvistä. Hermostus sentään kun tuli aina kiire. Kantapäätkin oli välillä vaarassa, kun Tepsu välillä alkoi kävellä takana eikä pysynyt sivulla niin kuin "isot tytöt". No olihan hän vasta vuoden. Kesän mittaan neiti oppi hienosti kävelemään vieressä, eikä hengenlähtö ollut lähellä vaikka kaveri kulman taakse hävisikin. Kaikki sujui hyvin, kun perästä tultiin, mutta ensimmäisenä kävellessä käsijarru jumitti aina. Työntäen eteenpäin oli motto silloin! Tulipahan harjoitelua väistämistä... Kaviot hän oppi nostamaan todella nätisti ja kengittäjäkin antoi arvosanaksi 9 1/2. Puolikas jäi puuttumaan, koska se kuullemman kuitenkin suunnitteli jotain... Niin vissiin! Kyselipähän kuitenkin, että minkäs ikäinen tää oikein taas olikaan. Tais käyttäytyä aikalailla fiksusti nuoreksi neidiksi =) Talvella maisteltiin kuolaimia. Ei ne vissiin ihan mahdottaman kamalalta tuntuneet vaikkei vissiin kauheasti miellyttäneetkään... No on tässä vielä aikaa tulla sinuiksi niiden kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa eteen päin hyvän alun jälkeen. Kun vain saisi tuon vanhan rouvan uskomaan, että vaikka Tepsu välillä häviäisikin näkyvistä, ei se mihinkään pois ole lähdössä. Jos joskus sinne näyttelyihinkin vielä pääsisi! Vuoden päästä on kiva taas mietiskellä, missäs mennään. Toivon mukaan valjaat pysyy kyydissä ja ohjasajon alkeet olisi hallussa. Saas nähdä, onneksi on vuosi aikaa!

Kotisivujen teko aloitettu!

Perjantai 16.5.2008 klo 22:32 - Johanna

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi aloittaa kauan haaveilemieni kotisivujen teon. Nörttiys ei ole paheeni, joten katsotaan millaiset sivut näistä aikanaan muotoutuu. Rakentavaa palautetta otetaan mielellään vastaan! Muutenkin sivuja saa kommentoida asiallisen sävyn sallimissa puitteissa. Jos näet tarpeelliseksi arvostella ex-ravureita halveksien, tämä ei ole oikea sivusto siihen. Toivottavasti niin tutut kuin tuntemattomatkin viihdytte näillä sivuilla ja haluatte palata uudelleen katsomaan, mitä hepoille ja pikku freteille kuuluu! Sivut voivat olla alkuun vähän vaiheessa, mutta toivottavasti saisin ne pian kuntoon. Hyvää kannattaa odottaa ;)

Lue lisää »