Kuka olen

Heippa vaan kaikille! Voisin muutaman sanan kertoa itsestäni. Olen 25 vuotta maailmaa ihmetellyt tytteli Paimiosta. Hevoshullu olen ollut niin kauan kuin muistan. Ensimmäistä kertaa hevosen selässä istuin, kun olin 9 kk vanha. Ratsuna toimi äidin ystävän suomenhevostamma Pilkki. Ratsastustunneilla aloin käymään kun olin ala-asteen toisella luokalla. Äidin tyovuorojen takia kävimme pikkusiskoni kanssa ratsastamassa vain joka toinen viikko. Aloitimme silloisessa Paimion Ratsastuskoulussa. Siellä kävimme muutaman vuoden ratsastamassa, kunnes vaihdoimme pienelle yksityistallille nimeltä Eijun talli. Siellä sitten kävimme niin kauan kunnes 1995 suurin haaveeni toteutui ja saimme oman hevosen. Sen jälkeen ei enää tunneille kyytiä järjestynyt. Eikä ajokortin saamisenkaan jälkeen ole itse tullut uskallettua tunneille lähteä. Suurin syy se, ettei Paimiossa ole sellaista ratsastustallia, johon haluaisin mennä... Ehkäpä joskus sopiva talli löytyy ja myös rohkeus lähteä taas opiskelemaan ratsastuksen jaloa taitoa! Nooo, jos joskus sen kauan haaveileman suomenhevosen pystyn hankkimaan, niin sen kanssa täytyy tunneilla käydä ja valmennusleireille osallistua. Niin paljon kuin talous vain antaa myöden.

Elämäni varrella ole kohdannut monta hienoa hevosta. Jos ei omia heppoja lasketa, niin suurimmat muistot ovat jääneet Kanervan Vihtorista, Light Gonjasta sekä Karina F:stä. Vihtori, ensimmäisen ratsuni Pilkin varsa, on suurin syyllinen siihen, että olen totaalisen rakastunut suomenhevosiin. Niin kaunista hevosta ei joka puskasta vastaan tule. Isäänsä Vekseliä suuresti muistuttanut liinaharjainen ruuna, jonka ravissa olisi jaksanut istua maailman ääriin asti. Sellaisen kuin joskus omaksi vielä saisi! Tammana ja kymmenisen senttiä korkeampana... Nyt hän laukkaa vihreämmillä laitumilla harja tuulessa hulmuten...

Light Gonja oli komias amerikkalaisvenäläinen lämminveriori, jota vuosina 1993-1999 raveissa kannustettiin välillä jopa itsetehdyn fanipaidan voimin. Paras kausi oli 1994 Lightin ollessa neljävuotias. Silloin hän voitti Metsämäessä Lämmin Uno finaalin ja sai hienon loimen sekä 7000 mk:n ykkösrahat. Silloin oli ilo ylimmillään myös nuorella fanilla =) Muut kaudet eivät sitten menestystä pahemmin tuoneet. Mutta hevosen hienoutta se ei himmennä. Kaunis ja fiksukäytöksinen ori, jota muistelee lämmöllä. Myös Lighty laukkaa sateenkaaren tuolla puolen.

Kolmas elämääni paljon tuonut hevonen on lämminveritamma Karina F. Häntä kävin hoitamassa puolentoistavuotta ennen kuin Donna ostettiin. Kaunis pieni tamma, joka opetti paljon hevosen käsittelystä. Sitä taitoa kun ei pahemmin oppinut ratsastustunneilla käydessä. Karina tosin oli kiltti tamma (luonne 10 kantakirjauksessa), joten hänen hoitamisensa oli aika helppoa. Karina astutettiin heti samana keväänä kun se oli ostettu eikä hänellä juurikaan tehty mitään. Kävimme taluttelemassa häntä metsässä ja peltoteillä sekä kiipeilytettiin mäessä ja "irtohypitettiin" pieniä esteitä. Oli kiva touhuta hevosen kanssa melkein joka päivä! Karinan varsomisen jälkeen en montaa kertaa ehtinyt enää käydä kun jo oma heppa asettui omalle tallille asumaan. Hieno tamma, jota en unohda koskaan. Myös Karina on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen...

Paljon on hienoja hevosia elämääni mahtunut, mutta toivon mukaan hienoja tuttavuuksia on vielä runsaasti tulevaisuudessa jäljellä!