Talviloman lähestyessä loppuaan

Lauantai 18.4.2009 klo 23:37

Heippatirallaa!

Loman ollessa lähes jo loppuun vietetty, niin ehdin nyt vasta päivittelemään näitä rakkaita sivujani. Lisäilin vähän kuvia tuonne kuva-albumiin. Kaikki kuvat ovat otettu tänä talvena. Keväisiä kuvia pitäisi tässä ottaa ennen kuin alkaa nuo laidunkuvat olemaan ajankohtaisia. Nyt lisäämäni kuvat löytyvät seuraavista kansioista: Donnan ja Tepsun kansiosta löytyy alakansiot Alku vuonna 2009, Donna-mamma talvella 2009 ja Tepsun talvirieha 2009. Lisäksi tein maisekuville kansion, jossa tällä hetkellä alakansio Talvisia maisemia 2009. Koitan saada lisättyä uusia kuvia vähän reippaammin, kuin mitä nyt tein joulukuvien lisäyksen jälkeen... Lisäämättä on edelleen myös kuvia Azoreilta... No hiljaa hyvää tulee =) Kas siinä mottoni loppu elämäksi.

Rauhassa edetään myös Tepsun kanssa. Valjaita ollaan pyöritelty selässä. Niistä hän ei ole moksiskaan. Ainoa, että ohjassajoa ei vieläkään olla ehditty aloittamaan. No se olkoon kesän ehdoton projekti. Kärryihin totuuttaminen jää syksyyn, ellei sitten jopa ensi vuoteen. Harmillista, mutta kun tuo Vanha Rouva Tomppeli ei mitään tee helpoksi niin edelleen Tepsu siitä kärsii. Tai jollei Tepsu niin ainakin minä. Uskallan kuitenkin luottaa siihen, että ohjasajohomma saadaan kesällä alkuun, kun pikkusiskoni kotiutuu kesän ajaksi Jyväskylästä. Se kun vaatii Tepsua varten kolme (ohjastaja ja aluksi kaksi taluttajaa kummallekin puolelle) ja lisäksi taluttajan Donnalle. Hän kun ei sinne talliin yksin jää. Piste. Varsinkin kun on hokit jalassa niin saattaisi saada rumaa jälkeä eteenkin jalkoihinsa, mutta myös karsinan seiniin. Onneksi Tepsu ei tee kuolemaa vaikka talliin yksin jäisikin. Ja Donna kyllä yksin suostuu ratsastettaessa olemaan. Onneksi edes näin päin onnistuu. Muuten oltaisiin korvia myöten soosissa... MUTTA ehkä se aika vielä saa Donnankin luottamaan, ettei enää ole yksin jäämässä. Kyllä se alkuvaikeuksien jälkeen lopulta yksin uskalsi laitumellekin jäädä. Sillä ensimmäisenä kesänä oli hieman ongelmia, kun hän ei suostunut yksin jäämään laitsikalle vaan siellä piti ihmisen kökkia aidan takana seurana. Kauhea hätä tuli jos hävisi näkyvistä. Hyvä kun ei narujen läpi juossut. Loppu kesästä hän jo siellä yksinkin uskalsi olla. Onneksi pappa hääri koko kesän kasvimaallaan niin ei meidän tarvinut muuttaa sinne heilumaan =)    Sinänsä tuo "läheisriippuuvuus" on jännä juttu, koska hän ei kuitenkaan kauheasti tykkää muista hevosista. Tepsunkin kanssa ne välillä on toinen toisella puolella tarhaa ja toinen toisella. Ja jos Tepsu tulee lähellä niin korvat luimussa ollaan heti ajamassa kaummas. Välillä kyllä mahdutaan melko lähelläkin olemaan, kuten etusivun kuvakin näyttää. Toinen ihmeellinen asia on se, että silloin kun Donna meille tuli, niin entisille omistajille jäi hänen 2 vuotias varsa. Kertaakaan ei ollut mitään huutelua tai muutakaan, mikä olisi viitannut että Ramboa tai muutakaan hevosta olisi kaivannut. Sama molemmilta ratsastusleireiltä kotiin tullessa. Ei mitään huuteluita tai ihmettelyitä. Ainoastaan syvä huokaisu, että vihdoinkin kotona. Hassua. Koita sitten ymmärtää miksi nyt sitten on hätä. Ehkä täytyy laittaa vanhuushöperyyden piikkiin...

Lupailin frettipokien näyttelyarvostelut lisätä myöskin tässä samalla kun päivitän näitä sivuja. Koitan ne tuolta "arkistoistani" kaivaa ja lisätä ne mahdollisimman pian. Koitan muutenkin olla ahkerampi. Se vaan kun ei oikein iltaisin kotiin tullessa millään jaksaisi konettaan availla. Mutta jos edes viikonloppuina saisi aikaa järjestettyä. Lupasinhan vähän niin kuin uuden vuoden lupauksenakin olla hitusen ahkerampi! Parannettavaa on paljon, mutta yritetään. Kuulumisiin (pikaisiin sellaisiin toivottavasti)!!!