Rivitalosta kuuluu...

Maanantai 1.2.2010 klo 18:23

Piiiiitkästä aikaa taas päivittelen näitäkin sivuja. Nyt ollaan kuukauden päivät omistettu avaimet ihka omaan kotiin. Täällä kelpaa asustella =)  Saunaa ollaan lämmitelty ahkerasti ja pikku hiljaa alkaa koti muotoutua oman näköiseksi. Vielä on paljon tavaroita, mitkä ovat vasta löytämässä omaa paikkaansa, mutta pikku hiljaa maali häämöttää. Tärkeimmät kuitenkin on jo hoidossa niin kyllä täällä jo hyvin pärjäilee. Netti saatiin vasta tänään. Kummallista miten nykyaikana siinä voi kestää kuukauden jos vain pitää paikasta toiseen siirtää. Ja kuitenkin ihan "ihmisten ilmoilla" asutaan niin ei siinäkään pitäisi olla mitään esteitä. No, pääasia että saatiin se edes nyt.

Lapsetkin ovat jo hyvin kotiutuneet. Konsta oli aluksi pari päivää vähän pallo hukassa, mutta nyt jo on taas oma itsensä. Wilma ja Rontti olikin jo konkareita muuttopuuhissa niin he eivät olleet juuri moksiskaan moisesta maisemanvaihdoksesta. Otto muutti viikon perästä kun piti vähän odottaa pakkasten lauhtumista. Styroksisessa kylmälaukussa hän muutti ettei kylmä päässyt tulemaan. Kalat muuttivat viimeisenä, lähes kaksi viikkoa meidän jälkeen. Sekin onneksi meni paremmin kuin mitä odotin. Vaikka rankkaa se oli silti. Niitä kun on muutama eväkäs päässyt kertymään...

Frettinäyttelyssäkin ollaan muuttotohinoiden lomassa ehditty käymään. Ja hyvä niin, sillä kaikki kolme saivat kunniamaininnat Rontin ollessa luokkansa paras. Täytynee tosin mainita, että luokassa ei ollut kuin kaksi osallistujaa. Mutta parempi hän oli niistä kahdesta, eli ei se mitallia himmennä ollenkaan! Wilman luokan paras oli koko näyttelyn Best in Show, joten huonolle ei hävinnyt hänkään. Muistaakseni Wilma oli sen luokan toiseksi paras... Nelisen pistettä voittajalle hävineenä. Eli ei ollenkaan huonosti mennyt! Konstakin sai hyvät pisteet ensimmäiseltä tuomarilta. Kovasti ihanaksi kehuttiin. Ruotsalainen päätuomari olikin vähän tiukemmalla kädellä antanut pisteitä, mutta ihan hyvin silti. Laittelen arvostelut tänne lähiaikoina...

Hevosrintamalla en ole nyt ehtinyt paljoakaan touhuamaan. Mutta jahka tässä muuttopuuhat rauhoittuu niin sitten ehtii paremmin sitäkin puolta tekemään. Hoitelemassa olen yrittäinyt käydä, mutta ratsastuspuoli on vähän jäänyt, tosin on kyllä ollut välillä niin kovia pakkasiakin, ettei ole senkään takia viitsinyt enää vanhaa mummoa rasittaa. Kun on niissä keuhkoissa kuitenkin vähän sanomista. Vaikka hyvin on henki nyt pakkasista huolimatta kulkenut. Ehkä suurin kiitos on esikuivatun heinän. Kuivaa heinää ei näillä pakkasilla edes olisi voinut kostuttaakkaan. Innolla jo kesää ja kärpäsiä odotellaan! Sitten tarkenee taas touhuta ja on päivätkin paljon paljon pidempiä.

Näin täällä tällä hetkellä. Katsotaan mitäs seuraavaksi keksitään! Kuulumisiin, ennemmin tai myöhemmin... Ja nyt täytyy nauttia kunnos talvesta kun kerrankin täällä etelässäkin sellainen on!!!